sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Elämisen flow syksyllä 2015



Syksy 2015 on ollut minulle hyvä syksy. Minulla on ollut aikaa.

Ostin syyskuun alussa kauan kaipaamani bassoklarinetin, Buffet Prestigen. Olin sitä ennen soittanut pari vuotta enimmäkseen Selmerillä, joten uuden soittimen haltuun otossa on mennyt oma aikansa. Soittimen vaihtuessa musiikin tuottamiseen liittyvä fyysinen kokemus muuttuu, jolloin myös musiikki väistämättä uudistuu joiltakin osin. Onnekseni minulla on tänä syksynä ollut aikaa ja rauhaa sille työlle, jonka uuteen soittimeen tutustuminen vaatii.
Marraskuun 26. päivä, eli hyvinkin pian vien uuden bassoni ensimmäista kertaa yleisön eteen. Kyseessä on oma konserttini Forward Motion, jonka järjestän yhdessä säveltäjäyhdistys Tampering ry:n kanssa.

Konsertista tulee minulle monella tapaa merkittävä tilaisuus. Omasta puolestani se on paitsi uuden soittimen tulikoe, myös jäähyväiskonserttini Tampereelle, joka on ollut neljä ja puoli vuotta kotikaupunkini, sillä muutan vuodenvaihteessa Amsterdamiin. En kuitenkaan aio sanoa hyvästi, vaan näkemiin.

Tämän lisäksi konsertti on kunnianosoitus minulle tärkeäksi ammatilliseksi ja sosiaaliseksi yhteisöksi muodostuneelle Tampering ry:lle, jonka kautta olen päässyt tekemään musiikkia itselleni luontevimmalla ja itseäni eniten inspiroivalla tavalla. Ajattelen että jokainen uusi sävellys vie maailmaa eteenpäin, määrittelee sitä suuntaa mihin ihmisen tekemä taide kehittyy. Minulle on tärkeää olla osana sitä.

Muusikkona en pyri olemaan ainoastaan säveltäjän soitin. En voi kuitenkaan olla kukaan toinen, enkä toisaalta poissulkea sitä mikä itse olen ilman että musiikki menettää sielunsa. Minun on mahdotonta täysin ymmärtää tai varsinkaan kokea sitä mitä joku toinen on säveltäessään ajatellut ja tuntenut. Tietenkin tahdon ymmärtää mahdollisimman paljon - tavoittaa sen mikä on tavoitettavissa. Silti olen väistämättä aina läsnä myös omana itsenäni oman ääneni kanssa. Ja hyvä niin.

Lokakuu 2015 on ollut minulle hyvää aikaa myös kulttuurin kuluttajana. Kun en tällä hetkellä opiskele, on kalenteriini ja mieleeni vapautunut sopivasti tilaa käydä kuulemassa ja myös pystyä vastaanottamaan erilaisia konsertteja hyvinkin spontaanisti. Helsinki Lied -kilpailijoiden konsertit Tampereella, DXXXA D:n videojulkkarit, Hannu Pohjannoron sävellyskonsertti, TEMA-kvartetti ja Tiitus Ylipää Keltaisella Talolla, Tampere Filharmonia, Laponia Improvisationsin syyskonsertit... Kaikki tämä on vahvistanut totuutena pitämääni filosofiaa siitä, miten musiikissa kaikki on yhteydessä kaikkeen.

Olen ollut myös onnellinen joidenkin upeiden musiikintekijöiden saamasta radiosoitosta: viimeisen viikon sisällä radiossa ovat soineet sekä Samanna että Emmi Uimonen, jotka molemmat ovat paitsi ihania tyyppejä, myös musiikintekijöinä minua aitoudellaan puhuttelevia. Täytyy myös mainita pitkän linjan elektroakustisen musiikin yhtye Defunensemble, jonka debyyttilevy kävi YLE:llä kuuntelussa.

Loppuun vielä kiteytys kuukauden kuulumisesta viiden tämän syklin aikana kovimmin kolahtaneen biisin muodossa. Nämä kuulin, näitä kuuntelin, näistä vaikutuin:

Hannu Pohjannoro: Maailma on kartta
Emmi Uimonen: Dionysos
Eric Dolphy: Out for Lunch
Sami Klemola: Blackbay Swing
DXXXA D, HZZZT + Minkki: Faust in der Accordeon

-Maija


2 kommenttia:

  1. Hyvä, Maija! Hienoa pohdintaa soittamisesta - ja mahtavaa, että elämäsi on nyt noin antoisassa vaiheessa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Eila, mukava kuulla että joku lukee juttujani mielellään. :) Kauniita loppusyksyn päiviä sinulle, vaikka illat jo pimeneekin!

    VastaaPoista