perjantai 8. syyskuuta 2017

Festarikesä 2017



Festarit kuuluvat olennaisesti Suomi-kesään. Siispä viime hetken kesäfiilistelynä muistelen nyt kuluneen kesän kolmea parasta festarikokemusta, joista osan koin esiintyjänä ja osan kuulijana.

* * *

POPKATU

Monelle pohjois-karjalaiselle Ilosaarirock on The Festari, ja niin se oli itsellenikin viisitoista vuotta sitten - sen ansiosta pääsin kätevästi lähisukulaisten sohvalta käsin ison festarin humuun tarvitsematta lähteä leirintäalueen mutaaan. Nykyään minuun kolahtaa kovemmin Ilosaarirockin ympärille kehittynyt ilmainen kaupunkifestivaali Popkatu, joka yllätti tänäkin vuonna tapahtumien runsaudella, saavutettavuudella ja laadulla. Kiersin viikon aikana kuuntelemassa ilmaiseksi kymmenkunta keikkaa joista nostan framille Kumikamelin, Rinneradion ja Suistamon Sähkön.

Jollekin toiselle 1986 perustetun Kumikamelin keikka olisi voinut olla vielä nostalgisempi pläjäys – itse olin ollut ko. bändin keikalla aikaisemmin ainoastaan vuonna 2002 ollessani 13-vuotiaana ekaa kertaa rokkifestareilla (Ilosaaressa tietenkin). Näin energisestä keikasta jäi itsellekin energinen olo pitkäksi aikaa.

Ikätoverini Rinneradio oli minulle tutumpi, mutta sitäkin kuuntelin nyt uusin korvin kun bassoklarinetti + live-elektroniikka ei ole minulle enää konseptina eksoottinen avaruus vaan ennemmin jokapäiväinen työväline. Viime kerrasta Rinneradion keikalla oli vierähtänyt aikaa, itselleni uusi ilmestys oli ainakin tällä keikalla vaikuttanut kantele, joka toi kokonaissoundiin hyvän lisän.

Suistamon Sähkön keikka galleria Ahjossa kirkkaassa alkuiltapäivän valossa oli hurmaava. Leluharmonikan, konesoundien sekä väkevän laulun ja tanssin voimin toteutettu Karjala-trance nostatti ilmaan valtavan määrän kotiseuturakkautta olematta tippaakaan pateettinen.

* * *

KARHOFEST

Elokuussa oman keikkaputkeni avasi sooloesitys Echoes in the Forest Kuopion Karhonsaaressa pidetyillä Karhofesteillä. Olin perustamassa Karhofestia vuonna 2010 ja häärin pari ensimmäistä vuotta sen organisaatiossa. Nyt kun vuosia on vierinyt, on ihanaa nähdä kuinka tapahtumaa pyörittävät ihan uudet tekijät ja ihan omalla tavallaan – niin juuri sen kuuluu mennä!

Karhofest pyörii ympäristön ehdoilla, eikä sinne siksi myydä koskaan sataa lippua enempää. Joka kerta iloisesti loppuunmyytyyn tapahtumaan on soutuvenekuljetus ja siellä kuullaan enimmäkseen akustista musiikkia, sillä saaressa ei ole sähköjä. Olen vuodesta toiseen ollut vaikuttunut siitä, miten monet yleensä vahvistettuna esiintyvät perinteiset rokkibändit ovat tehneet upeaa työtä sovittaessaan musiikkinsa saaren olosuhteisiin.

Tänä vuonna olin itse ensimmäistä kertaa sooloartistina Echoes -konseptilla, joka yhdistää sävellettyä (mm. Berio, Selsi, Czaplowski, Tôn-Thât Tiêt) ja improvisoitua klarinettimusiikkia sekä runonlausuntaa. Karhonsaaren esiyksessä luin Jenni Miettusen runoja. Metsän siimeksessä aloittamani esitys piti valitettavasti sateen vuoksi keskeyttää ja siirtää sisätiloihin, mutta sellaista elämä on.

Kuulijana minulle mieleenpainuvimpia artisteja tällä Karhofestilla olivat sähköttömyyttä uhmaavat Luontokerho ja Luonnonbaum, joista ensiksi mainittu soitti kantaaottavaa syntikkapunkkia ja jälkimmäinen illan viimeiset ambientit kynttilän valossa.





* * *

TAMPERING FESTIVAL

Kesäni huipentui toiseen läheiseen ja rakkaaseen festivaaliin, kun Tampering festival 2017 toi monipäiväisen nykkäripläjäyksen eri puolille Tamperetta. Toimin Tampering ry:n sihteerinä sen toimikaudella 2014-2015 jolloin sai alkunsa 17-henkinen Tampering Ensemble. TE toimi taas voimia säästämättä festarin house bandina kahdella konsertilla ja kahdella miltei täysin uudella ohjelmalla johon sisältyi neljä kantaesitystä.

Soittokokemuksena upeinta antia oli Tristan Murailin Désintégrations, spektrimusiikin klassikko jonka parissa askarrellessa mikrointervallisormitukset tulivat entistä tutummiksi. Sivuhuomautuksena on sanottava että näiden lukuisten etumerkkien lukemista haittasi hiukan se, että silmälasini olivat tuhoutuneet juuri ennen projektin alkua, joten tihrustin nuotteja päässäni ensiavuksi hankitut piilolinssit. Näistä puuttui valitettavasti hajataiton korjaus, joten aina en ollut varma oliko kyseessä ¾-ylennys vai näinkö muuten vaan asioita kahtena. Lopputulos oli kuitenkin yleisö- ja lehdistöpalautteesta päätellen onnistunut.

En voi olla tuntematta suurta ylpeyttä siitä miten Tampering Ensemble ja Tampering ry nostavat profiiliaan joka projektin myötä. Yhdistys on muutamassa vuodessa kasvanut vakavastiotettavaksi ja professionaaliksi kulttuurivaikuttajaksi halliten hienosti myös kasvun tuomat paineet.

Omakehun päätteksi kunniamaininta tämän vuoden resitaaliartisteille; Ugly Pug (NL), Sarah Albu (CAN) ja Iida Hirvola (FIN/FR) toivat kukin omaleimaisen lisänsä festivaalikonserttien kirjoon. Varsinkin Iida Hirvolan konsertti kosketti kaiken festarihässäköinnin keskellä. Sellon ja ihmisäänen yhdistelmä kaikessa inhimillisessä ykseinkertaisuudessaan tuli todella lähelle kuulijaa ja esityksen varmuus, tyylikkyys ja taito olivat omaa luokkaansa. Bravo Bravissimo!

* * *

Näistä kaikista kokemuksista rikastuneena ja inspiroituneena on hyvä aloittaa viimeinen(kö?) opiskeluvuosi Amsterdamissa, missä vuodenaika vaihtuu tuttuun tapaan monta kertaa päivässä.

- Maija


1 kommentti:

  1. Kiitos kannustavista sanoistasi, Maija! Oli kyllä ilo esiintyä. Ja Tampere, ah, mikä muistojen ja ystävyyden kaupunki! Tehkäämme lisää hyviä uusia muistoja ensi Tampering-festarilla (jos ei ennen), toivottavasti sillä kertaa minäkin ensemblen jäsenenä!

    VastaaPoista